Noiduttu leikki -nukketeatteriesitys oli erittäin mukaansa tempaava. Lavastus, valoefektit ja musiikki tukivat läpi esityksen toisiaan. Jännittävimmissä kohdissa musiikin lumo sai katsojan uppoutumaan esitykseen vieläkin syvemmälle.
Nukketeatteriesitys alkoi siitä, kun nuori tyttö Nanna jäi vastentahtoisesti pikkuveljeään vahtimaan. Heidän vanhempansa lähtivät juhlimaan. Nanna ei ollut tästä mielissään, koska ei hän ei olisi jaksanut leikkiä veljensä kanssa. Nanna haluaisi mieluummin uppoutua lukemaan satukirjansa tarinaa. Kun Nanna leikkii veljensä kanssa piiloa, alkavat mielikuvitus ja todellisuus sekoittua. Yhtäkkiä Nanna etsiikin veljeään mielikuvitusmaailmasta, joka on täynnä noitien jekkuja.
Nukketeatterin taiteilijat, jotka antoivat nukeille äänensä ja herättivät ne eloon, olivat pukeutuneet mustiin vaatteisiin aina käsineitä ja päähineitä myöten. Näin taiteilijat kiinnittyivät pimeään taustaan ja nuket pääsivät loistamaan. Erityisen hyvin tämä toteutui kohdassa, jossa Nanna lensi mielikuvitusmaailmassaan kaupungin yllä papukaijalla. Näytti siltä, kuin Nanna ja papukaija olisivat todellakin lentäneet ilmassa.
Päähenkilö Nanna kulki läpi esityksen mielikuvitusmaailmassaan satujen maassa. Ilkeät noidat toivat vastoinkäymisiä Nannan matkalle, kun hän etsi veljeään. Ensimmäinen ilkeä noita meinasi tehdä Nannasta keittoa, mutta noidan lemmikki papukaija pelasti Nannan. Toinen ilkeä noita meinasi tehdä Nannasta ja hänen raajoistaan vaatekaavojen tapaan paloja, jotka voisi popsia suuhunsa. Kolmas ilkeä noita oli kuin lääkäri, joka olisi halunnut imeä Nannasta veret pois.
Esityksen puolessa välissä Nannan kaveriksi mielikuvitusmaassa ryhtyi Olli-poika, joka auttoi Nannaa selviytymään noitien kepposista. Ollin tuki toi myös katsojalle turvaa.
Esityksen lopussa Nanna totesi ilkeyksien loppuvan, kun hän ei enää usko ilkeiden noitien olemassa oloon mielikuvitusmaailmassaan. Silloin esitys sai herättävän käänteen, joka palautti katsojan todellisuuteen. Nanna oli taas veljensä kanssa kotosalla. He odottivat vanhempiaan kotiin ja valmistautuivat yhdessä nukkumaan.
Esityksessä oli osittain synkkiäkin aiheita. Nannan vuoropuhelu sivusi synkimmillään kuolemaa ja sen pelkoa. Mutta toisaalta tarinankerronta oli myös hyvin opettavaista. Nanna teki virheitä, myönsi erheensä ja auttoi lopulta pikkuveljeään, kuten isosiskon kuuluukin.
Kuvat: Aura of Puppets, Jussi Virkkumaa
Kirjoittanut: Sinikka Nurmi
