Italialaisen nukketeatteritaiteilijan lavastus oli todella yksinkertainen, mutta toisaalta myös vakuuttava. Koko esityksen ajan taiteilija seisoi miehenmittaisen laatikkosermin sisällä. Se oli kuin pikkuruinen näyttämö ison näyttämön sisällä. Eipä esitys tarvinnutkaan muita lavasteita! Esitys alkoi, kun käsinuket kurkistivat punaisen sermin takaa. Punaisen sermin reunojen päälle oli rakennettu näyttämö puisilla listoilla, joilla nuket esiintyivät. Käsinuket olivat kuin pienellä näyttämöllä, jonka molemmissa etukulmissa oli puiset pylväät.
Esityksen päähahmona oli valkoiseen hameeseen ja tummaan naamioon puettu Pulcinella-käsinukke, jonka pää ja kädet on tehty puusta. Läpi esityksen Pulcinella-nukke löi sekä päätään että käsiään puiseen näyttämölistaan, josta syntyi erilaisia rytmejä. Välillä mukana oli yksi tai useampia pieniä puisia keppejä, joilla taisteltiin muiden nukkejen kanssa, löytiin näyttämölistaan tai etukulmien pylväisiin.
Esityksen päähahmona oli valkoiseen hameeseen ja tummaan naamioon puettu Pulcinella-käsinukke, jonka pää ja kädet on tehty puusta. Läpi esityksen Pulcinella-nukke löi sekä päätään että käsiään puiseen näyttämölistaan, josta syntyi erilaisia rytmejä. Välillä mukana oli yksi tai useampia pieniä puisia keppejä, joilla taisteltiin muiden nukkejen kanssa, löytiin näyttämölistaan tai etukulmien pylväisiin.
Esitys alkoi Pulcinella-nuken laulusta ja tanssista, jota villitsi kaunis neito. Tarina jatkui ruman koiran kohtaamiseen, jota Pulcinella koitti kouluttaa, mutta hän jäi lopulta sen suuhun loukkuun. Isoa ja karvaista koiraa tuli kesyttämään metsämies, joka eksyi tilanteeseen. Pelastettuaan Pulcinellan, metsämies ajautui taistoon hänen kanssaan. Taisto päättyi Pulcinellan voittoon ja metsämiehen kuolemaan. Metsämiehen ruumiin käsittelyssä ilmeni ongelmia ongelmien jälkeen, kun veltto ruumis ei suostunut taipumaan valittuun arkkuun. Kunnes näyttämölle astui itse kuolema mustassa kaavussaan. Pulcinella joutui kuoleman hahmon jekkujen kohteeksi, mutta lopulta Pulcinella voitti myös tämän. Lopussa tilanne palautui alkuun, jolloin Pulcinella taas lauloi ja tanssi kauniin neidon kanssa.
Nukketeatteritaiteilija Nasuto otti esityksen aikana myös suoraan kontaktia yleisöön. Hän oli opetellut joitakin suomalaisia sanoja ja lausahduksia, joita hän käytti käsinukkejen vuorosanoissa aika sujuvasti varmistaakseen yleisön kiinnostuksen aina välillä. Muuten esityskieli oli täynnä elekieltä, rytmejä ja italiaa. Erityisesti nukkejen korostettu kehon elekieli oli osuvaa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin hauskaa. Esimerkiksi Pulcinellan kosiotanssi ja kuoleman pelko olivat kaikessa rytmikkyydessään viihdyttävää.
Esityksen loputtua yleisöllä oli mahdollisuus tehdä kysymyksiä taiteilijalle. Nasutolta tiedusteltiin muun muassa sitä, miten hän tuottaa äänet nukeilleen. Nukkeja oli esityksessä viisi, joten erilaisia ääniä oli myös viiden hahmon verran. Taiteilija kertoi käyttävänsä suussaan ääntä muuttavaa pientä soitinta. Soittimen ollessa suussa eri kohdissa ääni tulee erilailla. Kun taiteilija ei halua tehdä käsinukkejen ääniä, hän varastoi soittimen posken ja kielen väliin. Kielen avulla taiteilija siirtää soittimen kielen päältä kurkunsuulle, jolloin nukkejen äänet syntyvät. Soittimen käyttö ei ole niin yksinkertaista, koska sen kanssa saa olla varovainen, jottei siihen vahingossa tukehdu.
Kuvat: Gaspare Nasuto, Sonia Somma Ph.
Kirjoittanut: Sinikka Nurmi
